Sankarit

Sielusodan saaga -kampanjan sankarihahmot ovat Syväveden ruhtinattaren, Laeral Hopeakäden palveluksessa. 

Kaalo Kaitavarri

Bardi, Ihminen

Sir Sentry (Sentry-76)

Taistelija, Sotaluomus

Sir Sentry, eli oikealta nimeltään Sentry-76, on juggernautti-luokan sotaluomus Eberronin maailmasta, joka kuului ensimmäisiin oman tahdon ja persoonallisuuden saaneista sotaluomuksista.

Sentry-76:n viimeiset muistikuvat Eberronista ovat Viimeisen sodan taistelusta, kun vihollisen sotamaagi singautti hänet Torilin maailmaan lähelle Syväveden kaupunkia.

Kohtalon ja sattuman kautta hän päätyi ensin Syväveden taisteluareenoille ja sieltä Palatsin kaartiin, jossa hän nopeasti osoitti kykynsä ja vastikään hänet lyötiin ritariksi tunnustuksena urhoollisesta työstä Syväveden ruhtinaiden suojelemiseksi.

Sir Sinister Malacas

Taistelija ja Noita, Ihminen

Perheensä nuorimpana syntynyt Sinister Goldenoak sai nimensä, kun tämän syntymäyönä oli hurja myrsky ja useampia erilaisia merkkejä, jota kansan keskuudessa pidettiin pahoina enteinä. Sinister kuitenkin kasvoi hyvätapaiseksi ja hyväntuuliseksi mieheksi, löysi kauniin vaimon Alynan, ja sai kaksi suloista, pellavapäistä poikaa, Robbin ja Eddin. Sinisterin molemmat isosiskot oli naitu muualle, ja Sinisterin vanhemmat kuolivat veneen upotessa järvellä – mikä pahansuopien kuiskeissa liitettiin Sinisteriin, mutta Sinister kuitenkin peri vanhempiensa linnan ja kasvatti lapsiaan siellä. Hurmaava nuori ritari ja linnanherra hurmasi useimmat lähiseutujen asukkaat huomaavaisella käytöksellään ja hymyllään.

Sinister uskoi hartaasti Helmiin, Suojelijaan. Seutu oli turvallista ja elämä muutenkin auvoisaa. Päästyään yli vanhempiensa kuolemasta, varjona elämässä Sinisterillä oli ainoastaan arvoitus, mitä hänen edesmenneelle isoisälleen, Malacakselle, oli tapahtunut.

Sinister oli jo nuorena poikana onnistunut löytämään salaoven isoisän salaiseen työhuoneeseen, ja alkanut perehtymään tämän muistiinpanoihin ja kirjastoon. Papereista kävi ilmi, että jämäkkä ja oikeamielinen isoisä Malacas oli jossain vaiheessa elämäänsä päätynyt tekemään sopimuksen Asmodeuksen kanssa, ja tämä sekä isoisän kuolema olivat arvoituksia, jotka vaivasivat Sinisteriä.

Malacas, josta oli jo huhuiltu kaikenmoista, oli vuosia aikaisemmin lähtenyt matkalle synkkämielisemmille seuduille, herättänyt vääränlaista huomiota, jahdattu ja lopulta otettu kiinni – tai antanut ottaa itsensä kiinni, kuten Sinister uskoi. Malacas oli saatettu roviolle ja poltettu, mutta ruumista ei koskaan löydetty; Vainoajat uskoivat tämän räjähtäneen suurena tulipallona roviolla. Tämä oli tapahtunut kun Sinister oli vuoden ikäinen, eikä hän muista isoisästään juuri mitään.

Eräänä kauniina päivänä kaikki kuitenkin muuttui. Sinisterin avatessa oven erääseen linnan käytävistä, edessä seisoi yllättäen synkeän näköinen mies. Hän iski varoittamatta Sinisteriä varsinuijalla, melkein tappaen hänet. Pian tunkeutujia ilmestyi lisää. Hyökkääjäjoukko tappoi vartijat ja kohdatun palvelusväen nopeasti, ja kuoleman kielissä makaava Sinister kuuli kuinka perheen makuutilojen jykeviä ovia hakattiin. Sinister ei saanut itseään ylös, vaan raahautui viimeisin voimin salaoven kautta isoisän tutkimushuoneeseen, ja teki epätoivoisen teon – saman minkä isoisä oli aikanaan tehnyt.

Tarpeeksi aneltuaan, vaadittuaan ja kirottuaan Asmodeus vastasi, antoi voimia Sinisterin sielua vastaan. Voimia saaneena Sinister ryntäsi perheensä makuutiloja kohti, mutta ovi oli jo murrettu ja kolmen ruumiin näkeminen särki Sinisterin sydämen. Sinister vajosi murtuneena polvilleen, kunnes havahtui minuutteja myöhemmin huutoihin alemmasta kerroksesta.

Raivo ja kostonhalu heräsivät ja Sinister suuntasi kohti alakertaa. Miekka ilmestyi hänen käteensä kuin tyhjästä ja imi elämää lävistämistään vastaan tulleista hyökkääjistä. Toiset tunkeutujista putosivat Sinisterin kädestä singonneisiin punaisiin salamoihin, toiset jäätyivät kuoliaaksi yritettyään lyödä tätä. Saapuessaan alakertaan Sinister näki Kalinan, pääpalvelijattaren, opettajansa ja parantajan, pitelevän hyökkääjäjoukon johtajaa loitolla sauvalla. Korsto kääntyi kohti Sinisteriä, pirullinen virne naamalla, joka ei loppunut edes kun hetkeä myöhemmin Sinister päätti taistelun lujalla iskulla kylkeen. Eikä edes pään irrottua seuraavasta miekaniskusta.

Tässä vaiheessa osin puusta rakennettu linna oli jo liekeissä, ei ole varmuutta johtuiko tämä hyökkääjien teoista vai Sinisterin voimista. Sinister johdatti Kalinan ja muutaman muun piiloutumaan onnistuneen palvelijan turvaan. Sinister kertoi, että hänen tiensä olisi tästedes synkkyyden varjostama, ja heidän olisi parempi etsiä töitä naapurilinnasta. Yhtä palvelijaa lukuunottamatta kaikki kuitenkin halusivat seurata mukana; Kalina, vanha viisas nainen joka aina hymyilee kun tietäisi jotain mitä sinä et; Terry, nuori naiivi miehenalku joka haluaisi joskus itsekin ritariksi ja toimii aseenkantajanani, Bilja, palmikkopäinen nuori tyttö joka yrittää palvella hieman liiankin hätäisesti.

Sinister hylkäsi sukunimensä ja otti isoisänsä nimen sukunimekseen tajutessaan seuraavansa tämän jalanjälkiä. Hän oli tapahtumien jälkeen niin surun murtama, että vaelteli ensin päiviä päämäärättömästi, kunnes törmäsi örkkeihin ryöstämässä perheen vankkureita, ja silloin hän ymmärsi. Sinister ei tiennyt mikä hänestä oli tullut, ja halusi unohdaa sen kauheuden miksi hänen elämänsä oli hetkessä muuttunut. Hän oli nyt sidoksissa Asmodeukseen, ja sielu siirtyisi helvettiin Sinisterin kuollessa, mutta tämä sopimus sitoi myös Asmodeusta. Sinister päätti käyttää voimiaan siihen, ettei muiden tarvitsisi kokea samanlaista kohtaloa kuin hänen, ja Asmodeukselle kävisi vielä kalliiksi, ennen kuin se saisi lunastaa hänen sielunsa lopullisesti.